Paras lopputyö-palkinto A-Insinöörien Markus Simoselle

A-Insinöörien Espoon infrasuunnittelussa työskentelvä Markus Simonen on saanut Destian Paras Infra-alan Lopputyö -palkinnon  työllään ”Biofluksattujen bitumien ominaisuudet ja käyttö varastoitavissa pehmeissä asfalttibetonimassoissa”. Palkinto jaettiin Maarakennuspäivillä Finlandia-talossa lokauun alussa. Palkinnon luovutti Destian toimitusjohtaja Hannu Leinonen. Hän kehui lopputyökilpailun tasoa ja erilaisia tutkimuksen lähtökohtia. Simosen voittotyö oli kuitenkin ylivoimainen. Se perustui mittavaan tutkimusaineistoon ja käytännön kokeisiin. Lisäksi Simosen työssä otettiin huomioon ympäristöön kohdistuvat, yhä tiukentuvat vaatimukset. Markuksen lopputyön ohjaaja Terhi Pellinen Aalto-yliopiston yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitokselta muisteleekin Markuksen viettäneen todella paljon aikaa laboratoriossa.

Mullistava sideaine
Nyt ympäristöihmiset tarkkana: Öljysoran varastomassojen sideaineena käytettävästä bitumiliuoksesta haihtuu käytön aikana huomattavia määriä ympäristölle haitallisia hiilivetyjä. Näiden liuottimien korvaaminen biofluksilla vähentää haihtuvien hiilivetyjen määrää. Vaikka öljysoran käytöstä luovuttiin, jäi se edelleen käyttöön varastoitavana massana paikkauksia ja väliaikaisia päällysteitä varten. Suomeksi sanottuna: vähän käytetyillä teillä päällysteenä käytettyä öljysoraa käytetään enää pieniin korjauksiin ja paikkauksiin.

Kemianteollisuuden tullessa apuun bitumipohjaisten liuotinaineiden tilalle saadaan bioflux. Nyt ollaan saatu tuloksia varastoinnista, kohta nämä aineet toimivat toivottavasti jo pinnoitteina. – Näin vanhatkin ratkaisut voidaan uusiokäyttää, iloitsee Destian toimitusjohtaja Leinonen.
Teiden päällysteiden ylläpitoon menee Suomessa vuosittain 140–150 miljoonaa euroa. Voisiko biofluksattu bitumi olla kustannustehokkaampi tapa, myös päällysteenä, ei vain varastoitavan massan sideaineena? Ainakin Simosen mainitsemat koetiet ovat kestäneet kylmää ja kaamosta jo vuodesta 2008. Mutta vaatimuksia päällysteelle on paljon. Sitä täytyy pystyä sekoittamaan kylmänä tai lämpimänä. Sitä pitää voida työstää, eli levittää ja tiivistää. Sillä on oltava riittävä stabiliteetti voidakseen toimia päällysteenä. Lisäksi tulevat vaatimukset vedenkestävyydestä sekä vaarattomuudesta ympäristölle.

Markus Simonen on varovainen lausunnoissaan, vaikka ei halua vähätelläkään tutkimustuloksiaan. Vaikka biofluksatut bitumit arvioitiin diplomityössä hyvin varastomassoihin soveltuviksi, tulisi tutkimuksia jatkaa kenttäkokeina, jotta voitaisiin selvittää massojen todellinen toiminta niiden lopullisissa käyttökohteissa – reikäpaikkauksissa ja väliaikaisissa päällysteissä.– Varastomateriaalien osalta biofluksausta voi kyllä käyttää, mutta vielä se aine on enemmän pienien reikien paikkausta varten, Simonen itse näkee. Ainakin hän haluaa olla varovainen lausunnoissaan, sillä biofluksattua bitumia ei ole vielä käytetty kunnolla.
– Perinteisiä kenttäkokeita pitää vielä tehdä paljon. Enemmän liikennöidyillä teillä biofluksattu päällyste voi toimia väliaikaisena ratkaisuna. Varsinaisessa päällystekäytössä se voi jäädä liian pehmeäksi. En minä sillä vielä Mannerheimintietä päällystäisi, tutkija nauraa.

Simosen tutkimien massojen käyttötarkoitus on siis pähkinänkuoressa: hiljainen tie ja pysyvä paikkaus, vilkas tie ja hätäapu.Kuvassa myös Markuksen lopputyön ohjaaja Terhi Pellinen.